Tuunattu tuote; Se on siinä!

Tuunattava tuote on valmis ja nyt on vuorossa varsinainen kuvashow valmiista lopputuloksesta ja sen hyödyntämisestä erilaisissa asuissa. 

Asukuvia varten innostuin kihartamaan hiukset ja fiilistelemään jo kesää, tosin samalla onnistuin saamaan mukavan palovamman käsivarteen, mutta nämä on näitä minun sähellyksiäni :D

Ennen valmiin työn esittelyä ajattelin palata vielä nelikenttään ja kurssille asettamiini tavoitteisiin;

Ja alla on arvioituna tavoitteiden toteutuminen

En oppinut aivan täysin saumurin terminologiaa ja muutamien säätöjen merkitys pitää yhä tarkistaa ohjekirjasta, mutta se on itsestäni kiinni. Termien oppiminen ja merkityssuhteiden muistaminen edellyttää itselläni niiden toistamista ja jatkuvaa käyttöä, mitä en tehnyt kurssin aikana. Mutta siitä huolimatta sain kurssista todella paljon irti! Ennen kaikkea löysin ompelemisen ilon, sillä olen aina ollut se, joka ennemmin tarttuu puikkoihin ja lankakerään kuin istahtaa ompelukoneen ääreen. Haaveilen jopa omasta saumurista ja uutena tavoitteena olisi tulevaisuudessa valmistaa trikoovaatteita siskontytölleni. Pitkäjänteisyyteni ja kärsivällisyyteni kehittyivät todella paljon ja ihmettelin välillä kuinka onnistuin menemään mönkään niin monta kertaa ja silti saattamaan kaikki työt loppuun. Koen oppineeni paljon itsestäni ja onnistuin myös ymmärtämään opetussuunnitelman kautta, miksi tämä kaikki olisi tärkeää ja hyödyllistä sisällyttää alakoulun tekstiilityön opetukseen. 

 Nyt haluan esitellä teille tuunatun tuotteeni!

Valmis hame edestä ja takaa;

 

 Ratkoin lähestulkoon koko mekon ja hyödynsin siitä uskomattoman paljon osia enkä lisännyt mitään uutta. Pitäisiköhän ylijääneistä pienistä kangastilkuista suunnitella vaikkapa hiuspanta?

 Rakastan tuota ihanaa kukkakuosia yli kaiken! 

Alkuperäisessä suunnitelmassani olin yhdistänyt hameen oranssiin toppiin. Kesken projektin hametta kokeillessani hoksasin kuinka ihanan raikas yhdistelmä syntyy, kun harteille heitetään keltainen neuletakki. Viilenevänä kesäiltana neuletakki on hyvä lisä.

Vaikka en mielelläni ole kuvissa ilman neuletta käsivarsilla niin otin kuvia myös pelkän topin kanssa yhdistettynä. Minun mielestä toimii! Olen työhön niin tyytyväinen, että saatan käyttää sitä ensi kesän Mallorcan reissulla hymyssä suin ja hiukan jopa ylpeänä.

 Asuun voi tuoda särmää lisäämällä vyön ja aurinkolasit. Voila! ja asenne on mimmillä kohdillaan.

Haasteellisinta oli vyötärökaistaleen ympärysmitan saaminen sopivaksi. Hameen saa nyt päälle ja kyllä se vielä ainakin pysyy päällä. Se ei kiristä, mutta ei myöskään valu.

Tyypillisenä naisena minulla on kuitenkin ikuisuusprojektina laihduttaa ja aloin miettimään, mitä teen hameelle jos siinä joskus onnistun? Luovuutta peliin ja idea on valmis. Jos niin hyvin käy, että vyötärö jää isoksi aion purkaa hameen vyötäröosan, mitottaa sen uusiksi ja mahdollisesti laittaisin vuori- ja kuviokankaan väliin leveän kuminauhan. Näin hameelle tulee lisää käyttöaikaa :)

Tuunattavan tuotteen tekeminen ja suunnitteleminen oli todella mukavaa ja oli yllättävän mukavaa tehdä vaihteeksi jotain ihan vain itselle. Pölläsen (2012) artikkeli kiteyttää osuvasti kuinka käsityön ulkoisena tuloksena syntyvä konkreettinen tuote voin kuvastaa tekijänsä persoonallisuutta ja näin ollen käsitöillä on valtava merkitys myös ihmisen omakuvan muodostumisessa ja itsetunnon kehittymisessä. Merkitykselliseksi koettu toiminta kehittää positiivista ajattelua. Tätä hametta katsellessani näen siinä heijastuman itsestäni; värikäs ja iloinen persoona, joka pyrkii parhaansa mukaan mukautumaan jokaiseen tilanteeseen ja tehtävään. Kaukaa katsottuna yllättävän hyvä, mutta lähitarkastelulla on mahdollista huomata ne pienet virheet ja epätäydellisyydet. Jotkut tuijottavat juurikin niitä virheitä ja hylkäävät sen siksi, mutta toivottavasti olemassa on myös niitä, jotka näkevät kokonaisuuden ja sen monipuolisuuden.

En ole koskaan osannut ajatella, kuinka käsityö on myös taidetta ja suunnittelijat ovat yhtälailla taiteilijoita. He antavat työhönsä jotain itsestään. Tämä ajatus konkretisoitui minulle vasta, kun olin lukenut Pölläsen artikkelin sekä aiemmassa postauksessa mainitun Vähälän (1999) artikkelin Käsityöstä elämäniloa. Jälkimmäisen julkaisusta on jo aikaa, mutta sisältä ei ole vuosien varrella vanhentunut. 

Tässä on jotain, mitä minä haluaisin opettaa tulevaisuudessa myös oppilaille. Käsityö on taidetta ja luovuuteen voi harjaantua. Käsityöprosessi aina suunnittelusta valmiiseen tuotokseen kuvastaa aina tekijäänsä, se kertoo omanlaistaan tarinaa ja välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä minä haluan tuotteellani kertoa. Onnistumisen kokemukset ovat todella tärkeitä erityisesti itselle tehdyissä tuotteissa, koska pieleen menneen tuotteet kohdalla saattaa helposti syyttää vääriä tekijöitä esim. omaa ruumiin rakennetta. Onnistumisesta syntynyt ilo ja positiivisuus auttavat myönteisen minäkuvan rakentamisessa, kuten Pöllanen totesi artikkelissaan. 

Omia asukuvia katsoessani olen iloinen ja positiivinen. Se ei ole täydellinen, mutta minä tein sen ja se toimii! JA se näyttää hyvältä :)

Ja se toimii myös keltaisen topin kaverina! 

Miltähän sininen toppi näyttäisi..

Lähde;

Pöllänen, S., 2012 . Käsityö ja psyykkinen hyvinvointi käsityön tutkimuskentässä.

http://uasjournal.fi/index.php/uasj/article/viewFile/1363/1289

 

Tuunattu tuote; Suunnittelu ja toteutus

Hyväntekeväisyystuote valmistui joten on aika siirtyä tuunattavan tuotteen kimppuun. Tuunaaminen on minulla vähissä määrin tuttua entuudestaan. Olen joskus tuunannut vanhoista farkuista hameen (ehkä se klassisin tuunauksen muoto), mutta pääsääntöisesti olen tehnyt lähinnä pientä somistamista vanhoihin vaatteisiin. 

Tuunaus on noussut yhä enemmän pinnalle ja Internetin ihmeellinen maailma on mahdollistanut erilaisten tuunausideoiden bongaamisen. Pinterest on yksi tuunauksen aarreaitta ja DIY (Do It Yourself) -projekteja voi kehitellä niin paljon, kuin itsellä riittää innostusta (ja aikaa). Tuunamalla voidaan kierrättää vanhaa ja kierrätysmuotia on viime vuosina nähty myös Linnan juhlissa; 2012 Laura Birn vanhoista nahkatakeista valmistetussa trashion-mekossa, vuonna 2014 Satu Taiveaho kahvikapseleista valmistetussa mekossa ja samana vuonna nähtiin paljon myös vanhoista vintage kankaista valmistettuja pukuja. 

DIY-projektit, tuunaus, pimppaus (you name it), ovat mainio tapa kierrättää vanhoja tuotteita ja luoda niille uusi freesi ilme pienellä budjetilla. Se on yksi niistä taidoista, jotka tulevat olemaan tulevaisuudessa todella hyödyllisiä ja tuunausprojekteja voisi hyvin toteuttaa jo alakoulussa. 

 

Mietin hyvin pitkään, minkälaisen tuunattavan tuotteen mahtaisin tehdä enkä ensiksi tuumannut löytää vaatevarastoistani mitään tuunaukseen sopivaa. Koska olen joskus tehnyt farkuista hameen, päätin jättää farkkujen käyttämisen viimeiseksi vaihtoehdoksi mikäli en muuta keksi. 

Kotona Keski-Pohjanmaalla käydessä löysin vaatekaapin kätköistä muutaman vuoden takaisen kesämekon, jota ei ole koskaan käytetty. Mekko on ollut minulle hiukan väärän kokoinen ja malli ei sovi minun vartalotyypilleni, vaikka tekisin mitä. Yläosa on minun päälläni hassun näköinen ja mekon pituus on hiukan alle nilkkapituuden, mikä ei mun kohdallani toimi alkuunkaan. En ole myöskään ymmärtänyt sitä, miksi helmaan on tehty osittainen rypytys, joka mielestäni katkaisee mekon mallin. 

Pidän kuitenkin mekon kankaasta ja sen värisävyistä ja haluaisin keksiä tavan hyödyntää sitä. Haluaisin luoda siitä itselleni jotain, mitä voisi käyttää kesällä ihanan aurinkoisina ja rentoina päivinä.

Suunnitteleminen on yksi minun suosikkivaiheistani ompelutöiden tekemisessä. Hypistelen kankaita, piirtelen malleja, kirjoittelen mahdollisia tarvikkeita ja tekovaiheita ylös, etsin inspiraatiota netistä, arvioin projektin realistisuutta ja mahdollisuuksia onnistua. Luonnokset ovat apukeino ongelmanratkaisuun ja kuten Seitamaa-Hakkarainen (1999, Suunnittelu, kognitio ja uusi tieto- ja viestintätekniikka Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. 103, Saarijärvi. Cummeruksen Kirjapaino Oy) toteaa on suunnittelijoille luontainen tapa käyttää visuaalisia esityksiä, kirjallisia muistiinpanoja ja graafisia mallikuvia suunnitteluideoiden esittämisenä ja muistin tukena. Näin ajatuksia ja ideoita voi hahmotella ja jäsentää konkreettiseen muotoon.

Piirtämässäni luonnoksessa suunnittelin tekeväni kesämekon, johon yhdistäisiin puuvillaisen neulostopin sekä maksimekon hameosan. Kudoksen ja neuloksen yhdistäminen tuntui aluksi ihan kohtalaiselta idealta, mutta vyötärökaistale aiheutti minulle päänvaivaa. Kuinka näiden kahden kankaan yhdistelmäkohdasta saisi mahdollisimman järkevän?

Jätin asian hautumaan ja lähdin ratkomaan mekkoa. Ensin irrotin alushameen ja sen jälkeen hameosan yläosasta. Näitä ratkomisoperaatiota tehdessäni tulin siihen tulokseen, etten pidä helmassa olevasta rypytyksestä ja purin myös sen pois. Samalla ajatus työstä lähti omille siivilleen ja näin silmissäni todella kivan näköisen kesähameen, joka palvelisi ajattelemaani käyttötarkoitusta. Eija Vähälä (1999, Käsityöstä elämäniloa, Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä, 122, Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy) kirjoittaa, kuinka luovassa käsityöprosessissa on kyse innovaatioista ja intuitiosta. Kasvava ja muotoutuva käsityötuote muuttuu prosessin aikana tekijän tekemien luovien ratkaisujen ja kehittelyn tuloksena. 

Ajatuksissani oli luonnokseni kaltainen asukokonaisuus, mutta aloin pohtimaan haluanko aina yhdistää hameen kuosiin juuri oranssiin yläosaan. Onko minun välttämätöntä yhdistää toppi ja hame mekoksi? 

Päätin luoda monikäyttöisemmän hameen, jota olisi mahdollista hyödyntää eriväristen yläosien kanssa, sillä hameen kuosi antaa rajattomat mahdollisuudet sen yhdistelemiseen. Alkuperäisessä mekossa oli selässä niin sanottu jousto-osio; ohuita kuminauhoja siksakattu kankaaseen. 

Sain innovatiivisen ajatuksen luoda siitä vyötärökaistele hameeseeni, hyödyntäisin helman ja vuoren ylimääräistä kangasta tehdäkseni siitä oikean pituisen ja liittäisin hameosan pienten laskosten avulla. Vyötärökaistalen tekemisessä oli huomioitava se, että hame pitäisi pystyä pukemaan päälle, mutta sen pitäisi myös pysyä päällä. Lisäksi jatkopalaan on tehtävä vuori, sillä kuviokangas yksistään on hyvin läpinäkyvää. Muutamien mittausoperaatioiden ja konkreettisen sovittamisen jälkeen löytyi sopiva mitta; kappaleen sai päälle ja se pysyi päällä. Vyötärökaistaleen ompelin ompelukoneella huolitellen ensin kankaanreunat ja sen jälkeen ompelemalla kappaleet yhteen. Vyötärökaistaleen saumasivun ja hameen saumat ompelin saumurilla ja olin todella innoissani, kun saumurilla ompeleminen onnistui niin nätisti! Hameen istuttaminen vyötärokaistaleeseen ei ollut ihan yksinkertaista. Tein ensin useita hyvin pieniä laskoksia ja ompelin kappaleet yhteen. No ommellessa toisen puolen laskokset olivatkin purkautuneet, mutta toiselle puolelle olin ne saanut ommeltua. Kotona purin koko ompeleen ja yhdistin kappaleet uudestaan ja tällä kertaa tein huomattavasti vähemmän laskoksia, mutta sitten onnistuin vahingossa tekemään laskoksen pystysuunnaassa menemän oranssin nauhan kohdalle ja arvaatte varmaan, kuinka hassulta se näytti. Jälleen kerran purkuhommiin.

Ensin ajattelin kiertää helman ylimääräisillä oranssilla nauhoilla, mutta asukokonaisuutta aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että lopputulos olisi ollut aika oranssi, joten jätin sen pois. Luultavasti nauhaa ajatellen olin ommellut hameen helman saumurilla, mikä ei ollut hyvä idea alkuunkaan. Päädyin purkamaan saumuriommelta ja tällä kertaa osasin juuri oikean tekniikan, jossa siepparilangat purkautuvat kuin itsestään. Purkamisessa sai tosin olla varovainen sillä yhtään huolimattomasti pistetty ratkoja saattoi helposti repiä kangasta, joten kärsivällisyyttä tarvittiin jälleen kerran. 

 Huolittelin helman sitten siksakilla ja tein siihen käänteen. Projekti muuttui matkan varrella, mutta seuraavassa postauksessa näette lopputuloksen. Minä olen ainakin todella todella tyytyväinen!

Lähteet; 

 Seitamaa-Hakkarainen, P.,1999, Suunnittelu, kognitio ja uusi tieto- ja viestintätekniikka Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy

Vähälä, E.,1999, Käsityöstä elämäniloa Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy

Hyväntekeväisyystuote; Valmis kokonaisuus

 Niin vain kaikesta huolimatta hyväntekeväisyystuote valmistui ajallaan ja kokonaisuus näytti todella kivalta!

Työparini Jennin kanssa päädyimme siis yhdistämään sinisen pallokuosipaidan ja ruskeat housut. Pohdimme yhdessä laitetaanko housun lahkeisiin resori vai käänne. Päädyimme yhdessä resoriin, koska se antaa housujen pituudelle pelivaraa; jos housut olisivatkin lapselle toistaiseksi hiukan liian pitkät eivät lahkeet laahaa maata vaan pysyvät ylhäällä (hiukan pussimaisina) resorin ansiosta. Näin ollen housut ovat pitkäikäisemmät ja siten monikäyttöisemmät. 

Miettiessäni tätä projektia opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden kannalta huomasin, että työ kattoi todella hyvin 3.-6.luokkalaisten käsityölle asetettuja tavoitteita. 

Tavoitteena oli vahvistaa kiinnostusta käsillä tekemiseen ja innostaa, ohjata käsityöprosessin hahmottamiseen ja hallintaan, suunnittelemaan ja valmistamaan yksin tai yhdessä käsityötuote (luotten esteettisiin ja teknisiin ratkaisuihin), tunnistamaan käsitteistöä ja materiaalia, pinkäjänteisyyteen ja vastuunottoon sekä arvioimaan ja arvostamaan. (POPS, 2014, 270)

 Työ opetti ehdottomasti prosessin hahmottamista ja hallintaa sekä tunnistamaan ompeluun, saumuriin ja kankaisiin liittyvää terminologiaa, (omalla kohdallani erityisesti) pitkäjänteisyyttä ja parityöskentely todella paljon vastuunottoa. Parityöskentelyssä oppi myös auttamaan ja arvioimaan toista sekä arvostamaan toisen työpanosta yhteiseen projektiin.
Vaatteompelun perusteiden opettaminen on minusta hyvä lisä alakoulun opetukseen. Perustrikoiden ja collegehousujen ompeleminen itse luonnistuu suhteellisen helposti ja kustannukset eivät ole suuret, paitsi saumurin hankkiminen, mutta se on pitkäntähtäimen sijoitus. Hyvien opetettua perusohjetta on helppo hyödyntää ja taitojen kehittyessä töihin voi lisätä erilaisa elementtejä, kuten koristeompeleita, nauhoja ynnä muuta. Esimerkiksi omille lapsille, sisaruksille, kummilapsille tai sukulaisten lapsille on nopeaa ja mukavaa valmistaa vaatteita ja ne ovat pieniä arjen säästökeinoja (jos omalle työlle ei lasketa rahallista arvoa) sekä ennenkaikkea ainutlaatuisia käsitöitä ja sellaisenaan arvokkaita.

Oli todella mielenkiintoista suunnitella ja luoda jotain yhdessä. Onnistunut työ edellyttää molemmilta osapuolilta sitoutumista projektiin ja valmiutta työskentelemään sen mukaisesti. Lyhyemmässä ajassa saadaan enemmän aikaiseksi, kun toteutetaan asu parityönä, mutta hankalaa on saada molemmat osapuolet oppimaan kummankin tuotteen tekeminen. Pyrimme parini kanssa parhaan kykymme mukaan olemaan kärryillä toistemme työvaiheista, jotta oppisimme molempien tuotteiden tekemisen, mutta luonnollisesti omasta osuudesta on enemmän tietoa. Parityöskentelyssä on hienoa myös se, että voi kysyä, suunnitella ja pohtia asioita yhdessä. Jos itse oli epävarma siitä olivatko kankaat varmasti lankasuorassa, näyttikö ommel tarpeeksi siisitiltä tai tuliko kankaat yhdistettyä niin kuin piti, oli helppo kysyä mielipidettä ja apua työparilta.

Miten parityöskentely soveltuu koulumaailmaan?

Parityöskentelyssä on puolensa. Sen avulla voidaan toteuttaa isompikin projekti lyhyemmässä ajassa työnjaon avulla, mutta kuten sanottua on hankalaa varmistaa, että molemmat osapuolet oppivat koko kokonaisuuden valmistamisprosessin. Parityöskentely kuitenkin mahdollistaa sosiaalisten taitojen kuten ryhmätyöskentelytaitojen kehittämistä ja antaa opettajalle mahdollisuuden arvioida oppilaista myös näitä taitoja. Kuinka oppilas suhtautuu yhteiseen tehtävään? Kunnioittavatko parit toistensa mielipiteitä ja ottavat ne huomioon? Tehdäänkö päätöksiä yhdessä? Ovatko molemmat sitoutuneita tehtävään ja valmiita tekemään osansa? Nämä kaiki voivat osoittautua myös haasteeksi, mikäli parityöskentelyssä ilmenee ongelmia eikä esimerkiksi huomioida toisen mielipiteitä ja niin edelleen. Parityöskentely voi olla myös hyvä etu niille oppilaille, joilla on korkea kynnys kysyä ja pyytä apua opettajalta. He voivat turvautua vertaistukeen ja pyytää apua parilta, aivan kuten me teimme. 

Lähde;

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Opetushallitus

Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Hyväntekeväisyystuote; Ompeleminen

Saumuritesti meni vihdoin ja viimein läpi ja sain siirtyä ompelemaan trikoopaitaa. Hyväntekeväisyystuotteen tekemisessä meinasi minulle tulla kiire, koska tuote piti palauttaa hyvissä ajoin lähettämistä varten. Tuumasta toimeen!

Kuvallisia ohjeita seuraten ja opetuksessa saatuja vinkkejä mielessä pitäen lähdin ompelemaan puseroa. Ajattelin, että olin kohdannut suurimmat ongelmat jo saumuritestin kohdalla, että selviäisin kyllä tästä puseron ompelusta, mutta eiköhän toisen hihan kiinniompelemisessa tullut ongelmia, kun hihan sivusauma ei ihan kohdannutkaan paidan sivusauman kanssa. Saumuriommelta purkamaan ja uusi yritys, jolloin lopputulos oli parempi. Tuntui käsittämättömältä miten muutamalla saumalla voidaan saada aikaan jo jotain oikean vaatteen näköistä. 

"Kyllähän tämä ihan paitaa muistutaa" , ajattelin itsekseni. 

 

Vietin yhden iltapäivän ja illan käsityöluokkaan linnottautuneena ja tein kaikkeni saadakseni puseron ajoissa valmiiksi. Uusi ongelma tuli resorin kiinnittämisessä, yllättävän haasteellinen tehtävä ja hyvä on myös muistaa resorin mitottaminen oikein. (Saatoin ensimmäisellä kerralla ehkä unohtaa kaula-aukon mittaa mitatessani kaksinkertaistaa saadun tuloksen, kun mittasin vain puolet kaula-aukosta) Ompelemisessa tapahtui jotain ja kaula-aukon resoriin jäi minua häiritsevä mutka, joten jälleen kerran edessä oli purkuoperatio ja uudelleen ompelu. 

Voisin melkein väittää, että tässä työssä minun oppimistyylini on selkeästi ollut "yrityksen ja erehdyksen kautta". Vietin kirjaimellisesti koko illan käsityöluokassa ja pääsin lähtemään kotiin vasta lähempänä iltayhdeksää. Kun olin tehnyt työni kaula-aukon resorin kaksoisompeleita vaille valmiiksi, kuvasin työparilleni videon, jossa osoitin mitä olin työlle tehnyt, tarkistin saumat ja työn jäljen. Kiitos nykyaikaisen tekniikan ja viestintämahdollisuuksien, myös työparini sai hyväksyä työn tuloksen etänä :D

Kun resorit oli ommeltu (ja varmuuden vuoksi asiantuntijalla hyväksytty) huolittelin kaula-aukon ja helman kaksoisompeleella.

Lopputuloksena oli valmis paita, joka ihan oikeasti näytti hyvältä ja käyttöön soveltuvalta. 

Erilaisiin hankaluuksiin törmänneenä koin suurta ylpeyttä siitä, että sain kuin sainkin tuotteen valmiiksi ja se todella vaikuttaa olevan käyttökelpoinen. On myös tunnustettava, että tämän työn teon jälkeen minulle tuli mieliteko hankkia oma saumuri. Loppupeleissä trikoopaidan ompeleminen ei ole iso homma ja oikeasti tehtävästä voisi harjaantunut ompelija suoriutua lyhyessä ajassa. Minulla vain sattui olemaan mutkia matkassa enemmän ja vähemmän enkä kyllä ole (vielä) harjaantunut ompelija.

Työn tekemistä helpotti todella paljon saamamme kuvalliset ohjeet. Työskentelin illan itsenäisesti ja apunani oli vain tämä ohje (ja muistissa tunnilla saadut vinkit).

Huovilan (2010, 42,) mukaan valokuvasarjat ja kirjalliset ohjeet ovat hyvä apu silloin, kun konkreettisen ohjeen (jokainen vaihe mallikappaleena) valmistaminen ei ole mahdollista. Kuvat ohjaavat ajattelua ja auttavat oikeaan suuntaan ohjaavien kysymysten kehittämisessä, vaikka kuvasta ei aina saisikaan heti kaikkea tietoa. Kirjalliset ohjeet kuvien tukena tuovat tarkkuutta ja vakiinnuttaa terminologiaa. Ohjeiden tekemisessä on haasteellista sisällyttää niihin tarpeellinen tieto, mutta silti pitää ne tarpeeksi lyhyinä ja selkeinä, jotta oppilaat jaksavat lukea ja ymmärtää ne.

Lähde; 

Huovila, R., Hintsa, T., Säilä, J. (2010) Kirja Käsityöstä: Luokkien 3-6 käsityönopetus, Helsinki: WSOYPro

Saumuri sankaritar

Kurssin esittelyssä minulle nousi tuskanhiki otsalla jo kuullessani sanan "saumuritesti". Näin jo sieluni silmin itseni kamppailemassa saumurin kanssa, mutta yritin pysytellä positiivisenä. Hyvin mielelläni haluaisin perehtyä saumurin saloihin, sillä se on näppärä joustokankaiden ompelemiseen ja työn jälki on siistiä ja joustavaa. Tässä kohtaa en vielä arvannut kuinka lähellä totuutta minun ennakkoajatukseni testistä oli.

Saimme sähköpostitse linkin, jossa oli ohjeena tutustua ennakkoon saumurivideoon. Alla oleva video on englanninkielinen, mutta se havainnollistaa hyvin saumurin langoitusta. Toinen video perehdyttää saumurin säätöihin. Englanninkielinen käsityötermistö ei oikein ollut itselläni hallussa, mikä teki videon katsomisesta hiukan haasteellista. Onneksi on google-kääntäjä, mutta paljon apua saa myös lukemalla saumurin käyttöohjeita netistä :)

Kontaktiopetuksessa kuuntelimme ja katsoimme opettajan ohjeistukset saumurista ja sen jälkeen lähdimme ohjekirjojen avulla harjoittelemaan saumurin langoitusta. Täytyy myöntää, että yllätyin tästä todella, todella positiivisesti! Saumurien käyttöohjekirjasissa on hyvät ja tarkat ohjeet langoitukseen ja niitä seuraamalla tehtävästä suoriutuu varmasti. Ensimmäisellä kerralla kertasin langoituksen ohjekirjasta, mutta sen jälkeen toimin saumurissa olevan mallikuvan avulla, mikä loppupeleissä riittää hyvin langoitusohjeeksi. 

Langoituksen jälkeen kokeilimme itse ompelua ja erilaisia säätöjä, miten siepparilankojen kireys muuttuu, kuinka differentiaalisyöttö toimii ja niin pois päin. Ompeleminen onnistui ja jälki oli siistiä sekä nurjalta että oikealta puolelta. En kuitenkaan tehnyt saumuritestiä siltä istumalta ja voi pojat, kuinka kaduin sitä jälkikäteen!

Saumuritestin suorittaminen oli edellytys hyväntekeväisyystuotteen ompelun aloittamiselle. Olin välissä piirtänyt kaavat valmiiksi sekä leikannut kankaat valmiiksi, mutta saumuritestin tekeminen ei vain ottanut onnistuakseen.

Kun lähdin tekemään saumuritestiä, ilmeni jokaisella kerralla jotain ongelmia. Pieni unohdus langoituksessa ja lopputulos oli heti vääränlainen. En onnistunut paikantamaan vikaa, joten aloitin koko langoituksen alusta. Kun langoitus onnistui kävi niin, että yhtäkkiä toinen neula katkesi saumurista ja ryhdyin vaihtamaan sitä. Saumurin neulan vaihtaminen oli hiukan kinkkistä, sillä onnistuin aina pudottamaan sen saumurin "sisälle" ennen kuin olin kerennyt kiristää sen paikalleen. Pitkän linjan taistelun jälkeen sain neulan paikoilleen, langoituksen kuntoon ja yritin ommella, mutta mitäs kummaa jälki oli todella huonoa ja jossain kohtaa yksi langoista lähti omille teilleen. Kävin hyppytuntien aikana yrittämässä testin tekemistä moneen otteeseen, mutta saumurien henget eivät olleet lainkaan minun puolella. Aina ilmeni jos jonkinmoisia ongelmia ja yritin ohjekirjan kanssa päästä kärryille siitä, mistä mahtaa milloinkin kiikastaa. En enää edes tiedä, kuinka montaa kertaa yritin testin tekemistä ennen kuin sain sen vihdoin ja viimein suoritettua. 

Tunnustan, että välillä oli itku-potku-raivarit ja totaalinen epätoivoon vaipuminen lähellä. Kärsivällisyys oli kyllä niin kovalla koetuksella, mutta kyllä tästä kaikesta seurasi myös jotain hyvää; voisin melkein väittää, että osaan langoittaa saumurin vaikka unissani. Kyllä sitä sen verran monta kertaa tuli harjoiteltua :D 

Hyväntekeväisyystuote; Suunnittelu, kaavoitus ja leikkaaminen

Hyväntekeväisyystuotteena toteutimme pareittain koulupuvun, jotka lähetettäisiin eteenpäin kehitysmaahan niitä tarvitseville lapsille. Minusta projekti kuulosti todella hienolta! Meille on tärkeää oppia materiaaliteknologiaa joustokankaista sekä oppia suunnittelemaan ja valmistamaan käyttökelpoisia tuotteita, mutta mikä olisikaan mahtavampaa kuin samalla laittaa hyvää kiertämään. 

Työparini Jennin kanssa päädyimme valmistamaan asun pojalle koossa n.140. Työn jako oli, että Jenni valmistaisi housut ja minä paidan. Jenni kertoi, että hänellä on vähemmän kokemusta housujen valmistamisesta ja minä en ole ennen valmistanut kumpaakaan, joten tämä sopi minulle oikein hyvin. 

 

Kankaiksi valikoitui pirteä pallokangas, jossa oli tummansininen pohja sekä vihreitä, vaaleansinisiä, ruskeita ja oransseja pallokuoseja. Paidan kaulukseen ja hihoihin tulisi vihreät resorit, jotka sointuvat yhteen pallokuosin vihreisiin palloihin. Collegehousut valmistettaisiin ruskeasta kankaasta. Väriyhdistelmä vaikutti meidän mielestämme sopivan neutraalilta ja silti toimivalta.

Ryhdyimme piirtämään kaavoja vaatteita varten. Kaavojen piirtämisessä saa olla tarkkana ja minun täytyy aina ensin sormella hahmottaa todella tarkasti, missä tarvitsemani kaavan rajat kulkevat. Onneksi opettajamme kertoi, kuinka etsimänsä kaavan löytää helpoiten arkilta. En ole ennen tiennyt, että kaava-arkin reunoja kehystävien numero-kirjain yhdistelmien avulla voidaan paikantaa tarvitsemansa kaava! En piirtänyt kaavoja ensimmäistä kertaa, mutta niin sitä vain tulee aina oppineeksi uutta. 

 

Äärimmäisen hyvä muistutus oli, että kaavoihin tulee muistaa merkata kaikki kaavamerkit ja tarvittavat lyhenteet. Hyödyllistä on myös merkata kaavan malli, kappaleen nimet, koko sekä ohjelehti, mistä kaava on otettu. Erityisesti tuo lehden merkkaaminen pitää laittaa muistiin tulevaisuuden varalle. Eteen voi tulla niitä tilanteita, että oppilailla on jäänyt merkkaamatta jokin kohdistusmerkki tms. kaavoihin ja sitten pitäisi löytää oikeat kaavat oikeasta lehdestä. 

Kaavojen asettelemisessa kankaalle täytyy muistaa huomioida tarvittavien kappaleiden lukumäärä ja taitteet, lankasuora, resoreiden vaatimat vähennykset pituuksista ja kaula-aukosta, kuosin asettuminen sekä tottakai, miten kappeleiden leikkaaminen kankaasta onnistuu taloudellisimmin. Ai niin ja saumavarat kannattaa myös huomioda ellei niitä ole piirtänyt valmiiksi kaavoihin. Taiteilin hyvän tovin kaavojen asettamisessa ja sain onneksi myös ohjausta opettajalta. Loppupeleissä onnistuin asettelemaan ne kankaalle niin, että ne olivat kuin olivatkin lankasuorassa (varmistin tämän vielä työpariltani, että mittaukseni piti paikkaansa) sekä hyödyntäen kankaan mahdollisimman hyvin. Sain mielä piristävän kommentin siitä, kuinka on ihanaa huomata, miten hyvin kangasta on hyödynnetty aiheuttaen mahdollisimman vähän hukkapaloja. 

 Olen aina pitänyt itseäni todella onnettomana kaikessa vaateompeluun liittyvässä eikä kurssin aloitus ja saumuritesti olleet luvanneet mitään hyvää. Itselle konkretisoitu positiivisen palautteen merkitys; kommentti siitä, että jossain on todella saattanut onnistua sai pienen mielen suhtautumaan positiivisemmin koko projektiin.  

Kun kaavat oli aseteltu ja piirretty kankaalle, oli vuorossa leikkaaminen. Näin paidan kappaleet olivat valmiina odottamassa saumuritestin läpäisyä.

Käyttäjälähtöisyys käsityön lähtökohtana: Kuidusta tuotteeksi

Edellinen kurssi saatiin päätökseen ja nyt on aika siirtyä seuraavaan!

Uusi kurssi; Käyttäjälähtöisyys käsityön lähtökohtana: Kuidusta tuotteeksi, pitää sisällään kuituun, lankaan ja kankaaseen tutustumista, vaatetusteknologiaa ja sen toteuttamista käytännössä. 

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla oli aloitusluento, joka esitteli kurssin sisältöä, tuunausta (ilmiönä ja siihen liittyviä yrityksiä), kankaiden rakennetyyppejä ja esimerkkejä niistä. 

Kurssin aikana toteutettaisiin hyväntekeväisyystuote, koulupuku, joka valmistettaisiin joustavasta kankaasta ja kaikenlisäksi parityönä. Tuotteen valmistaminen edellyttäisi kaavojen piirtämistä ja käyttämistä, kankaiden leikkaamista, saumurilla ompelua, resorin ompelua sekä kaksoisneulalla huolittelua. Parityönä työ toteutettaisiin siten, että toinen pareista valmistaa yläosan ja toinen alaosan. Tuote valmistettaisiin joustavista trikoo kankaista, joista oli valittavissa erilaisia värejä ja kuoseja. Ennen tuotteen aloittamista olisi suoritettava (pelottava) saumuritesti.

Yksi kurssin, mielestäni tärkeimmistä, tehtävistä oli saumuriin tutustuminen. Jokaisen tulisi opetella langoittamaan ja asettamaan saumurin säädöt oikein ja tämä testattaisiin saumuritestillä. Ennen tätä kurssia en ollut koskaan ennen koskenut saumuriin. Yläkoulussa saumuria olisi saanut käyttää vain erikoistapauksessa ja kotona en ole uskaltanut koskea äidin saumuriin, josta oli kertaalleen sekoitettu langat. Aina on annettu ymmärtää, että saumurin langoittaminen on todella vaikeaa ja erittäin aikaa vievä prosessi, joten siihen ei kosketa kuin äärimmäisessä hädässä. Kurssin alussa vakuutettiin, että asia ei kuitenkaan ole näin ja saumurin langoitusta pidetään turhan vaikeana. 

Epäilykseni ja mielenkiintoni heräsivät heti! Voiko saumurin langoitaminen todella olla paljon helpompaa kuin luullaan? Tätä on jännittävää lähteä tutkimaan!

Toinen kurssityö olisi tuunattava tuote. Tuunaus nousi lähestulkoon muoti-ilmiöksi joitakin vuosia sitten. Alunperin ajatus on kuulemma lähtenyt autojen tuunaamisesta ja siirtynyt siitä pikku hiljaa myös muille käsillä tekemisen osa-alueille. Kestävän kehityksen ja ekologisuuden kannalta tuunaus on mitä mainioin lisä alakoulun käsityönopetukseen. Tuunamisen avulla voidaan säästää sekä rahaa että ympäristöä, kun vanhasta vaatteesta luodaan jotain uutta. Lisäksi se kehittää luovuutta, innovatiivista ajattelua sekä kädentaitoja. Odotin tätä projektia innolla, koska rakastan erityisesti suunnittelua! Vielä, kun saisin idean siitä, mitä ryhtyisin tuunamaan :D 

Tuunausta varten opettelimme pareittain tai ryhmissä ottamaan mitat toisistamme. Kuuntelimme ensin kattavan opetuksen siitä, millaisia mittoja tulee ottaa ja mistä kohdin. Maritta Päivisen (1999, Vartalon muoto kaavantekijän käsissä Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. 189, Saarijärvi. Cummeruksen Kirjapaino Oy) mukaan Vaatteita varten otetuissa mitoissa on huomioitava ihmisen liikkuminen ja esimerkiksi hartian seudun liikkuvat olkanivelet ja ulkonevat lapaluut vaikuttavat yläosien tilantarpeeseen. 

 Kurssia varten teimme koko kurssin kattavan Käsityön nelikentän (Huovila,R., 2007, 16-21). Alla olevassa kuvassa on minun asettamat tavoitteet tälle kursille.

Lähteet;

Huovila, R., Hintsa, T., Säilä, J. (2010) Kirja Käsityöstä: Luokkien 3-6 käsityönopetus, Helsinki: WSOYPro

(Alkuperäisin lähde; Huovila, R. & Rautio,R. (2007) Nelikenttä käsityönopetuksen käytännön työvälineenä. Kasvatustieteen syventävien opintojen tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.)

Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi:  Cummeruksen Kirjapaino Oy