Tuunattu tuote; Suunnittelu ja toteutus

Hyväntekeväisyystuote valmistui joten on aika siirtyä tuunattavan tuotteen kimppuun. Tuunaaminen on minulla vähissä määrin tuttua entuudestaan. Olen joskus tuunannut vanhoista farkuista hameen (ehkä se klassisin tuunauksen muoto), mutta pääsääntöisesti olen tehnyt lähinnä pientä somistamista vanhoihin vaatteisiin. 

Tuunaus on noussut yhä enemmän pinnalle ja Internetin ihmeellinen maailma on mahdollistanut erilaisten tuunausideoiden bongaamisen. Pinterest on yksi tuunauksen aarreaitta ja DIY (Do It Yourself) -projekteja voi kehitellä niin paljon, kuin itsellä riittää innostusta (ja aikaa). Tuunamalla voidaan kierrättää vanhaa ja kierrätysmuotia on viime vuosina nähty myös Linnan juhlissa; 2012 Laura Birn vanhoista nahkatakeista valmistetussa trashion-mekossa, vuonna 2014 Satu Taiveaho kahvikapseleista valmistetussa mekossa ja samana vuonna nähtiin paljon myös vanhoista vintage kankaista valmistettuja pukuja. 

DIY-projektit, tuunaus, pimppaus (you name it), ovat mainio tapa kierrättää vanhoja tuotteita ja luoda niille uusi freesi ilme pienellä budjetilla. Se on yksi niistä taidoista, jotka tulevat olemaan tulevaisuudessa todella hyödyllisiä ja tuunausprojekteja voisi hyvin toteuttaa jo alakoulussa. 

 

Mietin hyvin pitkään, minkälaisen tuunattavan tuotteen mahtaisin tehdä enkä ensiksi tuumannut löytää vaatevarastoistani mitään tuunaukseen sopivaa. Koska olen joskus tehnyt farkuista hameen, päätin jättää farkkujen käyttämisen viimeiseksi vaihtoehdoksi mikäli en muuta keksi. 

Kotona Keski-Pohjanmaalla käydessä löysin vaatekaapin kätköistä muutaman vuoden takaisen kesämekon, jota ei ole koskaan käytetty. Mekko on ollut minulle hiukan väärän kokoinen ja malli ei sovi minun vartalotyypilleni, vaikka tekisin mitä. Yläosa on minun päälläni hassun näköinen ja mekon pituus on hiukan alle nilkkapituuden, mikä ei mun kohdallani toimi alkuunkaan. En ole myöskään ymmärtänyt sitä, miksi helmaan on tehty osittainen rypytys, joka mielestäni katkaisee mekon mallin. 

Pidän kuitenkin mekon kankaasta ja sen värisävyistä ja haluaisin keksiä tavan hyödyntää sitä. Haluaisin luoda siitä itselleni jotain, mitä voisi käyttää kesällä ihanan aurinkoisina ja rentoina päivinä.

Suunnitteleminen on yksi minun suosikkivaiheistani ompelutöiden tekemisessä. Hypistelen kankaita, piirtelen malleja, kirjoittelen mahdollisia tarvikkeita ja tekovaiheita ylös, etsin inspiraatiota netistä, arvioin projektin realistisuutta ja mahdollisuuksia onnistua. Luonnokset ovat apukeino ongelmanratkaisuun ja kuten Seitamaa-Hakkarainen (1999, Suunnittelu, kognitio ja uusi tieto- ja viestintätekniikka Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. 103, Saarijärvi. Cummeruksen Kirjapaino Oy) toteaa on suunnittelijoille luontainen tapa käyttää visuaalisia esityksiä, kirjallisia muistiinpanoja ja graafisia mallikuvia suunnitteluideoiden esittämisenä ja muistin tukena. Näin ajatuksia ja ideoita voi hahmotella ja jäsentää konkreettiseen muotoon.

Piirtämässäni luonnoksessa suunnittelin tekeväni kesämekon, johon yhdistäisiin puuvillaisen neulostopin sekä maksimekon hameosan. Kudoksen ja neuloksen yhdistäminen tuntui aluksi ihan kohtalaiselta idealta, mutta vyötärökaistale aiheutti minulle päänvaivaa. Kuinka näiden kahden kankaan yhdistelmäkohdasta saisi mahdollisimman järkevän?

Jätin asian hautumaan ja lähdin ratkomaan mekkoa. Ensin irrotin alushameen ja sen jälkeen hameosan yläosasta. Näitä ratkomisoperaatiota tehdessäni tulin siihen tulokseen, etten pidä helmassa olevasta rypytyksestä ja purin myös sen pois. Samalla ajatus työstä lähti omille siivilleen ja näin silmissäni todella kivan näköisen kesähameen, joka palvelisi ajattelemaani käyttötarkoitusta. Eija Vähälä (1999, Käsityöstä elämäniloa, Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä, 122, Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy) kirjoittaa, kuinka luovassa käsityöprosessissa on kyse innovaatioista ja intuitiosta. Kasvava ja muotoutuva käsityötuote muuttuu prosessin aikana tekijän tekemien luovien ratkaisujen ja kehittelyn tuloksena. 

Ajatuksissani oli luonnokseni kaltainen asukokonaisuus, mutta aloin pohtimaan haluanko aina yhdistää hameen kuosiin juuri oranssiin yläosaan. Onko minun välttämätöntä yhdistää toppi ja hame mekoksi? 

Päätin luoda monikäyttöisemmän hameen, jota olisi mahdollista hyödyntää eriväristen yläosien kanssa, sillä hameen kuosi antaa rajattomat mahdollisuudet sen yhdistelemiseen. Alkuperäisessä mekossa oli selässä niin sanottu jousto-osio; ohuita kuminauhoja siksakattu kankaaseen. 

Sain innovatiivisen ajatuksen luoda siitä vyötärökaistele hameeseeni, hyödyntäisin helman ja vuoren ylimääräistä kangasta tehdäkseni siitä oikean pituisen ja liittäisin hameosan pienten laskosten avulla. Vyötärökaistalen tekemisessä oli huomioitava se, että hame pitäisi pystyä pukemaan päälle, mutta sen pitäisi myös pysyä päällä. Lisäksi jatkopalaan on tehtävä vuori, sillä kuviokangas yksistään on hyvin läpinäkyvää. Muutamien mittausoperaatioiden ja konkreettisen sovittamisen jälkeen löytyi sopiva mitta; kappaleen sai päälle ja se pysyi päällä. Vyötärökaistaleen ompelin ompelukoneella huolitellen ensin kankaanreunat ja sen jälkeen ompelemalla kappaleet yhteen. Vyötärökaistaleen saumasivun ja hameen saumat ompelin saumurilla ja olin todella innoissani, kun saumurilla ompeleminen onnistui niin nätisti! Hameen istuttaminen vyötärokaistaleeseen ei ollut ihan yksinkertaista. Tein ensin useita hyvin pieniä laskoksia ja ompelin kappaleet yhteen. No ommellessa toisen puolen laskokset olivatkin purkautuneet, mutta toiselle puolelle olin ne saanut ommeltua. Kotona purin koko ompeleen ja yhdistin kappaleet uudestaan ja tällä kertaa tein huomattavasti vähemmän laskoksia, mutta sitten onnistuin vahingossa tekemään laskoksen pystysuunnaassa menemän oranssin nauhan kohdalle ja arvaatte varmaan, kuinka hassulta se näytti. Jälleen kerran purkuhommiin.

Ensin ajattelin kiertää helman ylimääräisillä oranssilla nauhoilla, mutta asukokonaisuutta aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että lopputulos olisi ollut aika oranssi, joten jätin sen pois. Luultavasti nauhaa ajatellen olin ommellut hameen helman saumurilla, mikä ei ollut hyvä idea alkuunkaan. Päädyin purkamaan saumuriommelta ja tällä kertaa osasin juuri oikean tekniikan, jossa siepparilangat purkautuvat kuin itsestään. Purkamisessa sai tosin olla varovainen sillä yhtään huolimattomasti pistetty ratkoja saattoi helposti repiä kangasta, joten kärsivällisyyttä tarvittiin jälleen kerran. 

 Huolittelin helman sitten siksakilla ja tein siihen käänteen. Projekti muuttui matkan varrella, mutta seuraavassa postauksessa näette lopputuloksen. Minä olen ainakin todella todella tyytyväinen!

Lähteet; 

 Seitamaa-Hakkarainen, P.,1999, Suunnittelu, kognitio ja uusi tieto- ja viestintätekniikka Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy

Vähälä, E.,1999, Käsityöstä elämäniloa Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi: Cummeruksen Kirjapaino Oy