Niin vain kaikesta huolimatta hyväntekeväisyystuote valmistui ajallaan ja kokonaisuus näytti todella kivalta!
Työparini Jennin kanssa päädyimme siis yhdistämään sinisen pallokuosipaidan ja ruskeat housut. Pohdimme yhdessä laitetaanko housun lahkeisiin resori vai käänne. Päädyimme yhdessä resoriin, koska se antaa housujen pituudelle pelivaraa; jos housut olisivatkin lapselle toistaiseksi hiukan liian pitkät eivät lahkeet laahaa maata vaan pysyvät ylhäällä (hiukan pussimaisina) resorin ansiosta. Näin ollen housut ovat pitkäikäisemmät ja siten monikäyttöisemmät.
Miettiessäni tätä projektia opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden kannalta huomasin, että työ kattoi todella hyvin 3.-6.luokkalaisten käsityölle asetettuja tavoitteita.
Tavoitteena oli vahvistaa kiinnostusta käsillä tekemiseen ja innostaa, ohjata käsityöprosessin hahmottamiseen ja hallintaan, suunnittelemaan ja valmistamaan yksin tai yhdessä käsityötuote (luotten esteettisiin ja teknisiin ratkaisuihin), tunnistamaan käsitteistöä ja materiaalia, pinkäjänteisyyteen ja vastuunottoon sekä arvioimaan ja arvostamaan. (POPS, 2014, 270)
Työ opetti ehdottomasti prosessin hahmottamista ja hallintaa sekä tunnistamaan ompeluun, saumuriin ja kankaisiin liittyvää terminologiaa, (omalla kohdallani erityisesti) pitkäjänteisyyttä ja parityöskentely todella paljon vastuunottoa. Parityöskentelyssä oppi myös auttamaan ja arvioimaan toista sekä arvostamaan toisen työpanosta yhteiseen projektiin.
Vaatteompelun perusteiden opettaminen on minusta hyvä lisä alakoulun opetukseen. Perustrikoiden ja collegehousujen ompeleminen itse luonnistuu suhteellisen helposti ja kustannukset eivät ole suuret, paitsi saumurin hankkiminen, mutta se on pitkäntähtäimen sijoitus. Hyvien opetettua perusohjetta on helppo hyödyntää ja taitojen kehittyessä töihin voi lisätä erilaisa elementtejä, kuten koristeompeleita, nauhoja ynnä muuta. Esimerkiksi omille lapsille, sisaruksille, kummilapsille tai sukulaisten lapsille on nopeaa ja mukavaa valmistaa vaatteita ja ne ovat pieniä arjen säästökeinoja (jos omalle työlle ei lasketa rahallista arvoa) sekä ennenkaikkea ainutlaatuisia käsitöitä ja sellaisenaan arvokkaita.
Vaatteompelun perusteiden opettaminen on minusta hyvä lisä alakoulun opetukseen. Perustrikoiden ja collegehousujen ompeleminen itse luonnistuu suhteellisen helposti ja kustannukset eivät ole suuret, paitsi saumurin hankkiminen, mutta se on pitkäntähtäimen sijoitus. Hyvien opetettua perusohjetta on helppo hyödyntää ja taitojen kehittyessä töihin voi lisätä erilaisa elementtejä, kuten koristeompeleita, nauhoja ynnä muuta. Esimerkiksi omille lapsille, sisaruksille, kummilapsille tai sukulaisten lapsille on nopeaa ja mukavaa valmistaa vaatteita ja ne ovat pieniä arjen säästökeinoja (jos omalle työlle ei lasketa rahallista arvoa) sekä ennenkaikkea ainutlaatuisia käsitöitä ja sellaisenaan arvokkaita.
Oli todella mielenkiintoista suunnitella ja luoda jotain yhdessä. Onnistunut työ edellyttää molemmilta osapuolilta sitoutumista projektiin ja valmiutta työskentelemään sen mukaisesti. Lyhyemmässä ajassa saadaan enemmän aikaiseksi, kun toteutetaan asu parityönä, mutta hankalaa on saada molemmat osapuolet oppimaan kummankin tuotteen tekeminen. Pyrimme parini kanssa parhaan kykymme mukaan olemaan kärryillä toistemme työvaiheista, jotta oppisimme molempien tuotteiden tekemisen, mutta luonnollisesti omasta osuudesta on enemmän tietoa. Parityöskentelyssä on hienoa myös se, että voi kysyä, suunnitella ja pohtia asioita yhdessä. Jos itse oli epävarma siitä olivatko kankaat varmasti lankasuorassa, näyttikö ommel tarpeeksi siisitiltä tai tuliko kankaat yhdistettyä niin kuin piti, oli helppo kysyä mielipidettä ja apua työparilta.
Miten parityöskentely soveltuu koulumaailmaan?
Parityöskentelyssä on puolensa. Sen avulla voidaan toteuttaa isompikin projekti lyhyemmässä ajassa työnjaon avulla, mutta kuten sanottua on hankalaa varmistaa, että molemmat osapuolet oppivat koko kokonaisuuden valmistamisprosessin. Parityöskentely kuitenkin mahdollistaa sosiaalisten taitojen kuten ryhmätyöskentelytaitojen kehittämistä ja antaa opettajalle mahdollisuuden arvioida oppilaista myös näitä taitoja. Kuinka oppilas suhtautuu yhteiseen tehtävään? Kunnioittavatko parit toistensa mielipiteitä ja ottavat ne huomioon? Tehdäänkö päätöksiä yhdessä? Ovatko molemmat sitoutuneita tehtävään ja valmiita tekemään osansa? Nämä kaiki voivat osoittautua myös haasteeksi, mikäli parityöskentelyssä ilmenee ongelmia eikä esimerkiksi huomioida toisen mielipiteitä ja niin edelleen. Parityöskentely voi olla myös hyvä etu niille oppilaille, joilla on korkea kynnys kysyä ja pyytä apua opettajalta. He voivat turvautua vertaistukeen ja pyytää apua parilta, aivan kuten me teimme.
Lähde;
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Opetushallitus
Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti