Tuunattava tuote on valmis ja nyt on vuorossa varsinainen kuvashow valmiista lopputuloksesta ja sen hyödyntämisestä erilaisissa asuissa.
Asukuvia varten innostuin kihartamaan hiukset ja fiilistelemään jo kesää, tosin samalla onnistuin saamaan mukavan palovamman käsivarteen, mutta nämä on näitä minun sähellyksiäni :D
Ennen valmiin työn esittelyä ajattelin palata vielä nelikenttään ja kurssille asettamiini tavoitteisiin;
Ja alla on arvioituna tavoitteiden toteutuminen
En oppinut aivan täysin saumurin terminologiaa ja muutamien säätöjen merkitys pitää yhä tarkistaa ohjekirjasta, mutta se on itsestäni kiinni. Termien oppiminen ja merkityssuhteiden muistaminen edellyttää itselläni niiden toistamista ja jatkuvaa käyttöä, mitä en tehnyt kurssin aikana. Mutta siitä huolimatta sain kurssista todella paljon irti! Ennen kaikkea löysin ompelemisen ilon, sillä olen aina ollut se, joka ennemmin tarttuu puikkoihin ja lankakerään kuin istahtaa ompelukoneen ääreen. Haaveilen jopa omasta saumurista ja uutena tavoitteena olisi tulevaisuudessa valmistaa trikoovaatteita siskontytölleni. Pitkäjänteisyyteni ja kärsivällisyyteni kehittyivät todella paljon ja ihmettelin välillä kuinka onnistuin menemään mönkään niin monta kertaa ja silti saattamaan kaikki työt loppuun. Koen oppineeni paljon itsestäni ja onnistuin myös ymmärtämään opetussuunnitelman kautta, miksi tämä kaikki olisi tärkeää ja hyödyllistä sisällyttää alakoulun tekstiilityön opetukseen.
Nyt haluan esitellä teille tuunatun tuotteeni!
Valmis hame edestä ja takaa;
Ratkoin lähestulkoon koko mekon ja hyödynsin siitä uskomattoman paljon osia enkä lisännyt mitään uutta. Pitäisiköhän ylijääneistä pienistä kangastilkuista suunnitella vaikkapa hiuspanta?
Rakastan tuota ihanaa kukkakuosia yli kaiken!
Alkuperäisessä suunnitelmassani olin yhdistänyt hameen oranssiin toppiin. Kesken projektin hametta kokeillessani hoksasin kuinka ihanan raikas yhdistelmä syntyy, kun harteille heitetään keltainen neuletakki. Viilenevänä kesäiltana neuletakki on hyvä lisä.
Vaikka en mielelläni ole kuvissa ilman neuletta käsivarsilla niin otin kuvia myös pelkän topin kanssa yhdistettynä. Minun mielestä toimii! Olen työhön niin tyytyväinen, että saatan käyttää sitä ensi kesän Mallorcan reissulla hymyssä suin ja hiukan jopa ylpeänä.
Asuun voi tuoda särmää lisäämällä vyön ja aurinkolasit. Voila! ja asenne on mimmillä kohdillaan.
Haasteellisinta oli vyötärökaistaleen ympärysmitan saaminen sopivaksi. Hameen saa nyt päälle ja kyllä se vielä ainakin pysyy päällä. Se ei kiristä, mutta ei myöskään valu.
Tyypillisenä naisena minulla on kuitenkin ikuisuusprojektina laihduttaa ja aloin miettimään, mitä teen hameelle jos siinä joskus onnistun? Luovuutta peliin ja idea on valmis. Jos niin hyvin käy, että vyötärö jää isoksi aion purkaa hameen vyötäröosan, mitottaa sen uusiksi ja mahdollisesti laittaisin vuori- ja kuviokankaan väliin leveän kuminauhan. Näin hameelle tulee lisää käyttöaikaa :)
Tuunattavan tuotteen tekeminen ja suunnitteleminen oli todella mukavaa ja oli yllättävän mukavaa tehdä vaihteeksi jotain ihan vain itselle. Pölläsen (2012) artikkeli kiteyttää osuvasti kuinka käsityön ulkoisena tuloksena syntyvä konkreettinen tuote voin kuvastaa tekijänsä persoonallisuutta ja näin ollen käsitöillä on valtava merkitys myös ihmisen omakuvan muodostumisessa ja itsetunnon kehittymisessä. Merkitykselliseksi koettu toiminta kehittää positiivista ajattelua. Tätä hametta katsellessani näen siinä heijastuman itsestäni; värikäs ja iloinen persoona, joka pyrkii parhaansa mukaan mukautumaan jokaiseen tilanteeseen ja tehtävään. Kaukaa katsottuna yllättävän hyvä, mutta lähitarkastelulla on mahdollista huomata ne pienet virheet ja epätäydellisyydet. Jotkut tuijottavat juurikin niitä virheitä ja hylkäävät sen siksi, mutta toivottavasti olemassa on myös niitä, jotka näkevät kokonaisuuden ja sen monipuolisuuden.
En ole koskaan osannut ajatella, kuinka käsityö on myös taidetta ja suunnittelijat ovat yhtälailla taiteilijoita. He antavat työhönsä jotain itsestään. Tämä ajatus konkretisoitui minulle vasta, kun olin lukenut Pölläsen artikkelin sekä aiemmassa postauksessa mainitun Vähälän (1999) artikkelin Käsityöstä elämäniloa. Jälkimmäisen julkaisusta on jo aikaa, mutta sisältä ei ole vuosien varrella vanhentunut.
Tässä on jotain, mitä minä haluaisin opettaa tulevaisuudessa myös oppilaille. Käsityö on taidetta ja luovuuteen voi harjaantua. Käsityöprosessi aina suunnittelusta valmiiseen tuotokseen kuvastaa aina tekijäänsä, se kertoo omanlaistaan tarinaa ja välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä minä haluan tuotteellani kertoa. Onnistumisen kokemukset ovat todella tärkeitä erityisesti itselle tehdyissä tuotteissa, koska pieleen menneen tuotteet kohdalla saattaa helposti syyttää vääriä tekijöitä esim. omaa ruumiin rakennetta. Onnistumisesta syntynyt ilo ja positiivisuus auttavat myönteisen minäkuvan rakentamisessa, kuten Pöllanen totesi artikkelissaan.
Omia asukuvia katsoessani olen iloinen ja positiivinen. Se ei ole täydellinen, mutta minä tein sen ja se toimii! JA se näyttää hyvältä :)
Ja se toimii myös keltaisen topin kaverina!
Miltähän sininen toppi näyttäisi..
Lähde;
Pöllänen,
S., 2012 . Käsityö ja
psyykkinen hyvinvointi käsityön tutkimuskentässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti