Tuoteperheeni tarina

 Tuoteperheen idea

Kuten alussa kerroin, minun suurin toiveeni oli yhdistää tuoteperhe musiikin opetukseen. Minä koen, että musiikkia voitaisiin opettaa jo 1-2. luokkalaisille paljon monipuolisemmin. Perusopetuksen opetussuunnitelmassakin kerrotaan, kuinka oppilaiden musiikillisen osaamisen laajentaminen vahvistaa positiivista suhdetta musiikkiin sekä luo pohjaa sen elinikäiselle harrastamiselle (POPS 2014, 150). Lisäksi opetussuunnitelma asettaa selkeitä sisälöllisiä tavoitteita musiikin opettamiselle 1-2 luokan oppilaille ja kyllä siihen sisältyy myös musiikin teoriaan tutustuminen; 

Tavoite 3; Kannustaa oppilasta kokemaan ja hahmottamaan ääniympäristöä, ääntä, musiikkia ja musiikkikäsitteitä liikkuen ja kuunnellen

Sisältöalue 2; Mistä musiikki muodostuu
Opetuksessa keskitytään peruskäsitteiden taso, kesto, voima ja väri hahmottamiseen. Osaamisen kehittyessä käsitteistöä laajennetaan musiikkikäsitteisiin rytmi, melodia, dynamiikka, sointiväri, harmonia ja muoto.
 (POPS 2014, 150-151)

Olen siis rakentanut tuoteperheeni opetussuunnitelmaa silmällä pitäen. Hahmojen avulla on mahdollista opettaa lapsia hahmottamaan kestoa, voimaa, rytmiä, melodiaa, dynamiikkaa ja harmoniaa. Oppimisesta voi lisäksi tehdä toiminnallista sillä hahmojen avulla on mahdollista tehdä laululeikkejä, missä niitä voidaan heitellä. Hahmot ovat pehmeitä ja niiden valmistuksessa olen pyrkinyt aikaansaamaan kestävää jälkeä. Matkan varrella ajattelin, että työelämässä voisin kirjoittaa tuttujen lastenlaulujen nuotteja käyttäen hahmoihin liitettyjä värejä. Näin pystyn havainnollistamaan nuotit (ja niiden kestot) myös konkreettisesta melodiasta. Perhettä on myös mahdollista laajentaa valmistamalla lisää hahmoja, jotka voidaan esitellä oppilaille myöhemmillä luokilla. Hahmoille on myös mahdollista valmistaa esimerkiksi huiveja tai hattuja ynm, joilla voidaan osoittaa esimekiksi nuotin soittovoimakkuus. Näin musiikin opettamisesta saadaan hauskaa, monipuolista ja lapsille innostavampaa :) 


 Tuoteperheelle kirjoitettu sadunomainen tarina

Eräässä värikkäässä pussissa asustaa musikaalinen perhe. Heidän kotinsa seinillä vilisee nuottiavaimia kertomassa perheen musikaalisuudesta myös muulle maailmalle. Punaisen oranssin keltaiset kangasseinät kätkevät sisälleen perheen, joiden muoto on varsin pyöreä aivan kuin nuottien palloilla. Haluatko tutustua Nuottiperheeseen? No aivan totta kai! Olenpas minä hupsu, tietenkin esittelen teidät!

Nuottiperheen pää on Kaapo Kokonuotti. Hän on hyvin rauhallinen ja lempeä ehkä jopa hiukan hidas liikkeissään. Sillä aikaa, kun Kaapo ottaa yhden askeleen sinä ehdit tavuttaa sanan ”appelsiini”. Minähän sanoin, että hän on hidas. Mutta hidas ei ole aina huono asia. Kaapo on hyvin vakaa ja huolehtii muusta perheestään heidän edetessä kukin omassa tempossaan.

Perheen äiti Piia Puolinuotti on pyöreästä ulkomuodostaan huolimatta puolet nopeampi kuin miehensä.  Piia hoputtaa yhtenään hidasta miestään, mutta hän yrittää parhaansa mukaan opetella kärsivällisemmäksi odottajaksi. Kaapo ei nimittäin suostu kiirehtimään vaan pitää kiinni omasta tempostaan.

Niilo Neljäsosanuotti on perheen vanhin lapsi. Hän on neljä kertaa  niin nopea kuin isänsä ja kaksi kertaa niin nopea kuin äitinsä. Voit vain kuvitella millainen vilske Nuottiperheessä syntyi, kun Niilo tuli osaksi perhettä. Niilo on kuitenkin kärsivällinen ja oppinut odottamaan vanhempiaan. Eihän kukaan lapsi halua vanhemmistaan eksyä vai mitä?

Titta ja Tiina Titi ovat kaksoset. Yhdessä he ovat kahdeksasosanuotti, joka on hyvin nopea tempoinen. Jos Niilo neljäsosanuotin saapuessa Nuottiperheessä oli vipinää, nyt siitä vasta vauhdikasta tulikin. Titi-kaksoset ehtivät aina kaikkialle ja heidän puheensa on yhtä nopeaa kuin heidän liikkeensä.

Nuottiperheessä jokainen jäsen kulkee omaa tahtiaan ja joskus ne hymisevät tai laulavat samalla. Silloin kun, isä asettaa silinterihattunsa nuottiviivastomatolle alkaa tauko. Tauon aikana jokainen perheenjäsen pysähtyy ja pysyttelee hiljaa. Tauko voi kestää pitkään, jos hattu on oikeinpäin, mutta jos hattu on väärinpäin tauko on lyhyempi kestoinen. Näin Nuottiperhe elää ja asustelee yhdessä. Kukin erilaisia, mutta silti sulassa sovussa, harmoniassa. 

Tiesitkö, että musiikin kirjoja tutkimalla sinäkin voit löytää nuottiperheen jäseniä? Nuotit vilisevät viivastoille luoden melodiaa, jota sinä yleensä laulat! 

Lähteet; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 

Neulonta

 Neulonta on virallisesti sitä, missä käytetään puikkoja ja lankaa. Neulonta (ja virkkaus) kerralla ihmiset, jotka ovat tottuneet tekemään käsitöitä, opettelivat tekemään näitä vasenkätisesti. Vasenkätinen virkkaaminen oli todella haastavaa ja hankalaa, mutta vasenkätinen neulonta alkoi sujua yllätävän äkkiä. Itselläni huomasin vain sen, että meinasin väkisin siirtää langan "väärään" käteen vaikka puikkoja pidinkin vasenkätisesti. Aluksi oli hankala hahmottaa "nurinkurinen" eteneminen, mutta harjoittelun jälkeen sain yllätävän hyvää jälkeä aikaiseksi. 

Vasenkätisesti neulottu mallitilkku.

 Tavoitteenani oli valmistaa vielä yksi hahmo neulomalla.

Se ei kuitenkaan ollut täysin ongelmatonta. En ole ennen neulonut mitään pyöreää, joten lähdin etsimään joulupallojen neulontaohjeita. Englanninkielisen ohjeen löydettyäni käänsimme sitä siskoni kanssa ja ryhdyin muokkaamaan ohjeesta hahmoa. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuttiin. 

Tässä välissä on kerrottava, että olen sairastanut ranteen jännetuppitulehdusta kohta yli kuukauden ja käsitöiden tekeminen on ollut todellista tuskaa. Välillä olen valehtelematta itkenut ja neulonut (tai virkannut), jotka sattuvat ranteeseen kaikista eniten. Työnjäljessä näkyy se, että homma ei ole viimeisen päälle siisti, mutta minun on nyt luovutettava. 

Neulottu neljäsosanuotti Niilo :)

Virkkaus

Virkkaamisen harjoituskerralla opettelin virkkaamaan vasemmalla kädellä. Hitsiläinen, kuinka haasteellista olikaan saada lanka koukulle ja koukku silmukasta läpi. Aivoissa ja käsissä oli valtava hälytystila, joka tuntui kaikin keinoin huutavan "väärä käsi, väärä käsi, hälytys, väärä käsi!". Sinikkään yrittämisen ja usean tunnin väkertämisen jälkeen onnistuin tekemään pienen mallitilkun (en saanut liitettyä kuvaa),
jossa oli sekä kiinteitäsilmukoita, puolipylväitä että pylväitä. Siihen vain meni ihan liikaa aikaa :D

Virkkaamisen avulla valmistin perheen nuorimmat jäsenet. Titi kaksoset!

 Joululoman aikana kehittelin ja suunnittelin Titi kaksosten ohjetta. Jouduin tekemään ja purkamaan useaan otteeseen, jotta sain muodon ja mittasuhteet toimimaan. Puolessa välissä muistin, että joudun tekemään toisen samanlaisen ja kirjoitin ohjeen itselleni ylös. Muistakaa, jos teette omasta päästä jotain, kirjoittaa ohje ajoissa ylös :D

Myöhemmin kiinnitin nuottilaput (joista ei tullut ihan identtisiä, mutta olkoon se osa taiteilijan vapautta. Eivätkä kaksosetkaan ole aina identtisiä :D) ja kirjoin hahmoille myös kasvot. Titit on täytetty vanulla ja vaahtomuovipaloille, joten ne ovat mukavan pehmeitä ja kestävät myös heittelyä, ilman loukkaantumisia. Kuten kaikki muutkin Nuottiperheen jäsenet.

Kudonta

Kuinka monelle kudonnasta tulee mieleen sukkien ynm. tekeminen? Itselleni oli haastellista oppia puhumaan sukkien tekemisestä neulomisena ja kangaspuiden käyttämistä kutomisena. 

Kutomisen yhteydessä opettelimme terminologiaa ja kudontakehyksen käyttämistä.

Kudonnan yhteydessä tein käsityön nelikentän, jota selitettiin hyvin Huovila (2010) ynm. kirjassa Kirja Käsityöstä.

Kutominen aiheutti minulle päänvaivaa pitkään, sillä aluksi en meinannut keksiä, kuinka liitän sen osaksi tuoteperhettäni. Suunnitteluni tavoitteena oli muun muassa "tuoteperheen pedagogisen käyttötarkoituksen palveleminen".

Viimein sain idean kutoa nuottiviivastomaton, jonka päälle aseteltu taukohattu tai hahmo voi merkata joko hiljaisuutta tai nuotin sävelkorkeutta. Mikäli minulla olisi ollut enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä olisin valmistanut matosta huomattavasti isomman, mutta aina ei voi onnistua.  

Lopputulos ei ole siistein mahdollinen, mutta olen ylpeä siitä, että onnistuin liittämään tämän tekniikan osaksi työtäni.

(Nelikentän) Lähde; Riitta Huovila, Tiia Hintsa, Johanna Säilä. 2010. Kirja käsityöstä. WSOYPro

Konekirjonta

Viime kerralla kerroin niistä kylteistä, jotka ajattelin tehdä hahmoilleni. Konekirjonnassa sain ajatuksen hyödyntää teholankakirjontaa ja muotoilla langan avulla nuottien alkuperäinen ulkonäkö. 

Testatessa homma sujui varsin näppärästi, mutta kun mittakaava muutettiin paljon paljon pienemmäksi, oli kirjominen todella hidasta ja äärimmäisen tarkkaa puuhaa. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, sillä mielestäni alkuperäiset nuotit ovat hyvin tunnistettavissa. 

Täytyy myöntää, että aikaisemmin en ollut kuullut tämänkaltaisesta kirjontatekniikasta. Näin pienissä töissä, joissa muodolla on todella suuri merkitys, en ehkä jatkossa käyttäisi samaa tekniikkaa, mutta vapaampiaiheisissa töissä tämä on hauska lisä. Sekä oiva keino hyödyntää langanpätkiä!

Käsinkirjonta

Käsinkirjonta kerralla opettelimme millaisia lankoja kannattaa käyttää millekkin kankaalle ja milloin kannattaa käyttää terävää ja milloin tylppää neulaa. Monelle ristipistot ovat varmasti yksi tutuimmista kirjonnanmuodoista, mutta pistoja löytyy paljon enemmän.

Hahmojani suunnitellessa halusin yhdistää nuoteille luodon kuvitteellisen ulkonäön niiden oikeaan ja alkuperäiseen ulkomuotoon. Mielessäni kävi Halinallet, joilla on vatsan kohdalla kyltti, mikä kuvastaa heidän nimeään/luonnettaan (?). Päätin valmistaa omille hahmoilleni samankaltaiset kyltit ja niiden kiinnittämisen suoritin käsinkirjonnalla. Lisäksi kirjoin osalle hahmoista kasvot etupistojen ja laakapistojen avulla. 

Kiinnitetyt kyltit sekä kirjotut kasvot :)

Kankaanpainanta

Kun suunnittelin perheelleni kotia, ajattelin aluksi suunnitella laatikkoon musiikkiluokan. Sitten ajattelin tehdä musiikkipussin. Muistatteko kerhosta, eskarista tai muskarista lorupussia tai vastaavaa? Minä ajattelin, että musiikkipussissa voin hyödyntää kankaanpainantaa ja säilyttää järkevästi hahmoja sekä kuljettaa mukana esimerkiksi musiikinkirjaa ja nokkahuilua (jos sen soittamista täytyy yhä opettaa). 

Ajatuksissani oli puhtaanvalkoinen pussi, johon leimaan g-avaimia eli nuottiavaimia. Tunnilla kävi kuitenkin ilmi, että työssä on käytettävä vähintään kolmea erilaista kankaanpainannan tekniikka, mikä aiheutti itselleni hiukan päänvaivaa.

Päädyin liukuvärjäämään kassin keltaisesta oranssin kautta punaiseen. Pohjan värjäämisessä käytin ruiskumaalaus tekniikkaa hammasharjan avulla. Kastelin hammasharjan väriin ja räpsyttelin sitä kankaalle. Vaatteet ja ympäristö kannattaa suojata huolella, sillä tässä tekniikassa roiskeilta ei voi välttyä. Välillä sain nättiä ja pientä roisketta aikaiseksi, kun välillä hammasharjasta tipahti isompia länttejä kankaalle, mutta yritän antaa niiden olla haittaamatta.

Valmistin puupalikasta ja tiiviistä vaahtomuovista nuottiavain leimasimen, sillä nuottiavaimesta on hyvin hankala tehdä toimivaa sabluunaa (siihen pitäisi käyttää useampia osia, joiden paikkallaan pysyminen asettaa haasteita). Leimasimesta tuli kuitenkin todella hieno ja sain sillä hyvin leimattua haluamani nuottiavaimet. Jälkeä olisi voinut vielä parannella siveltimellä, mutta ajattelin jättää avainten rustiikkisen ulkomuodon.

Kolmantena tekniikkana lisäsin avaimiin kultaista maalia pieniksi yksityiskohdiksi siveltimen avulla. Jos nyt tekisin työn uudestaan, jättäisin kultaiset kohdat tekemättä, mutta ehkä niihin tottuu vuosien varrella. 

Hurautin ompelukoneella kankaan pussiksi ja valmistin punaisesta ja keltaisesta langasta nyörin ja pujottelin sen nauhakujaan. Yksinkertaisen pussukan valmistaminen oli mukavaa ja suhteellisen helppoa. Tämänkaltaiset "musapussit" voisi hyvin valmistaa alakoululaisten kanssa.

Märkähuovutus

Kuivahuovutuksen jälkeen luvassa oli märkähuovutus. Märkähuovutuksessa villaa hierotaan lämpimän saippuaveden avulla, jotta kuidut kiinnittyvät toisiinsa. Työ tiivistyy eivätkä villakuidut lähde katkeamatta irti edes vedettäessä (Huovila ynm., 2010). Märkähuovutusta olen joskus kokeillut valmistamalla pieniä huovutettuja palloja ja niistä edelleen korusetin. 

Märkähuovutuksessa ajattelin valmistaa äiti puolinuotin, mutta työvaiheiden suunnittelu ei ollut ihan yksiselitteistä. 

Pallomaisen muodon aikaansaamiseksi tein vaahtomuovista ja puupallosta sopivan kokoisen pallon ja laitoin muovipussiin. Sen jälkeen asettelin punaista huovutusvillaa pallon ympärille, kuidut ristikkäin, ja kastelin työn saippuavedellä. Alkuvaiheessa työn päälle laitettiin nailonsukka, joka auttoi huovutuksen aloituksessa. Sukka kannattaa kuitenkin muistaa ottaa ajoissa pois! Jos työtä huovuttaa pitkään niin, että sukka on siinä päällä, on sukan pois saaminen hyvin haasteellista. Huovutuksen päätteeksi työstä pestiin saippuat pois ja leikkasin pienen aukon, josta sain otettua muotin sisältä pois.

Valmistin myöhemmin kotona samalla tekniikalla pään hahmolleni. Valitettavasti onnistuin samalla värjäämään keittiön maton, kun en ottanut huomioon, että käsittelen värjättyä villaa. Mutta mitäs me pienistä :D

Hahmolla on samanlainen täyte kuin kuivahuovutetulla isällä. Kiinnitin märkähuovutetut työt muutamalla pistolla kiinni täytteeseen, jotta tuote varmasti kestää kulutusta sekä tiivistin työtä parista kohtaa huovutusneulan avulla. 

 Muistatteko vielä isä kokonuotin silinterihatun?

Se on valmistettu myös märkähuovuttamalla :)

Mitä opin?

Märkähuovutukseen kannattaa varata riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Mieti huolella miten saat tuotteelle haluamasi muodon; voiko muottia kastella/jättää hahmon sisälle vai pitääkö se ottaa pois. 

Märkähuovutettu työ hiukan kutistuu kuivuessaan, joten tarkkaile mittasuhteita! (Itse täytin äitihahmon moneen otteeseen uudestaan, kun pää oli "hiukan" kutistunut eikä tuumannut yltää täytteen ympäri.)

Älä laske vielä märkää työtä minkään valkoisten pintojen päälle vaan muista käyttää sanomalehtiä tai muuta alustansuojaa.  

Lähde; Riitta Huovila, Tiia Hintsa, Johanna Säilä. 2010. Kirja käsityöstä. WSOYPro

Kuivahuovutus

Ensimmäisenä palautimme mieleen kuivahuovutusta eli tutummin neulahuovutusta. Tähän kertaan mennessä olisi ollut syytä suunnitella oman tuoteperheen idea, mutta minä en vain saanut päähäni, mitä ryhtyisin tekemään. Hiukan epätoivoisena suuntasin ensimmäiselle tunnille ja yritin pohtia sopivaa opetuskokonaisuutta. Ajatuksissani oli pieni toive saada liittää opetustehtävä jollain konstilla musiikkiin. Siitä se ajatus sitten lähti.  

Ylhäällä näette alkuperäisen luonnostelman suunnitelmastani. Päätin valmistaa nuottiperheen, joiden avulla voin opettaa pienille lapsille erilaiset nuotit ja niiden merkityksen. Mielestäni musiikin opetuksessa on paljon mahdollisuuksia ja nykyisin myös oppikirjoissa on paljon potentiaalia laadukkaaseen musiikin opetukseen, kun sitä oikein hyödynnettäisiin. Hyvä alku musiikin teoriaan tutustumiseen on oppia tunnistamaan nuotteja. Suunnittelin, että perhettäni on mahdollista käyttää esi- ja alkuopetuksessa tai jopa lastentarhan puolella. Valitsin siis neljä helpointa nuottia ja valmistin niistä lempeät hahmot.

Ensimmäisenä lähdin suunnittelemaan Isä Kokonuottia kuivahuovutuksen keinoin. Täytemalli, jonka päälle hahmo on huovutettu, on rakennettu keskeneräisestä villasukasta, vaahtomuovin paloista, vanuista ja muista täyteainemateriaaleista. 

Sen jälkeen lähdin asettelemaan huovasta kerroksia hahmon päälle niin, että kuidut menevät ristikkäin ja aloin huovuttamaan neulan avulla.  

Neulahuovuttamainen voi kestää kauankin riippuen työn koosta ja siitä, kuinka tiiviin hahmon haluat. Kun olin tyytyväinen hahmon ulkoiseen olemukseen, lisäsin huovuttamalla myös kasvot.

Näin Isä Kokonuotti sai muotonsa. Lisäksi hänelle on tehty myös silinterihattu, mutta siitä kerron lisää seuraavassa tekstissä.

Tekstiilityön tekniikoita; Kurssin esittely ja Materiaaliteknologia

Viime syksynä sain aloittaa luokanopettajan opinnot Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Luokanopettajan opinnoissa on huippua se, että pääsee tekemään paljon konkrteettisia harjoituksia ja opintoihin kuuluvat myös taide- ja taitoaineiden (musiikki, käsityö, kuvis ja liikunta) opiskelu. 

Tekstiilityön kurssi Tekstiilityön tekniikoita tutustutti erilaisiin käsityömenetelmiin kuten huovuttamiseen, kirjontaan, kankaanpainantaan jne. Kurssin tehtävänä oli suunnitella eri tekniikoista koostuva tuoteperhe sekä niille "koti". Tuoteperheen tulisi olla kestävä ja eri tekniikoita ilmentävä, sekä siihen tulisi liittyä pedagoginen käyttötarkoitus. 

Ennen kuin perehdyimme tarkemmin itse tekniikoihin ja niiden hyödyntämiseen, opiskelimme materiaaliteknologiaa. Materiaaliteknologiassa tutkimme kuituja, lankoja ja kankaita ja testasimme esimerkiksi lämmön vaikutusta kuidun ominaisuuksiin, rypistyvyyttä, kosteuden hylkivyytä tai sen imeytymistä, lämmöneristävyyttä jne. 

Mikroskooppitunnistus, erityisesti puuvilla kuitujen, selitti hyvin kuidun ominaisuuksia. Esimerkiksi puuvilla kuitu on hyvin ilmavaa (kuin "läpinäkyvää") ja kierteistä. Kierteisyys on puuvilla kuidun valmis ominaisuus, minkä vuoksi puuvilla rypistyy hyvin helposti

Kankaiden tunnustelun yhteydessä pohdittiin myös onko kyseessä neulos voi kude ja millaisissa tuotteissa niitä yleensä käytetään. 

(Ja kuvakin meni näköjään väärinpäin, ihana blogger)

Villa on eläinperäistä, lampaasta kerittävää kuitua. Se on proteiinia, samaa ainetta kuin kynnet ja hiukset (Palomäki, Viita. 1999. 130). Villakuitu sisältää rasvaa ja esimerkiksi lämmön vaikutuksesta villakangas saa kiiltoa. Rasva antaa villalle myös sen erinomaisen kosteudenhylkimisominaisuuden, joten huopahatut kunniaan! :D

Kaiken kaikkiaan materiaaliteknologian tunnilla tuli opittua paljon hyödyllistä tietoa eri kuitujen ominaisuuksista. Nämä tiedot auttavat ymmärtämään, miksi tietyissä tuotteissa käytetään tiettyjä materiaaleja ja kuinka erityyppisiä kankaita tulisi hoitaa.

Lähde; Erja Palomäki, Maria Viita. Hyvä Sauma tekstiilityön käsikirja opettajan aineisto perusosa. 1999. Otava