Käyttäjälähtöisyys käsityön lähtökohtana: Kuidusta tuotteeksi

Edellinen kurssi saatiin päätökseen ja nyt on aika siirtyä seuraavaan!

Uusi kurssi; Käyttäjälähtöisyys käsityön lähtökohtana: Kuidusta tuotteeksi, pitää sisällään kuituun, lankaan ja kankaaseen tutustumista, vaatetusteknologiaa ja sen toteuttamista käytännössä. 

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla oli aloitusluento, joka esitteli kurssin sisältöä, tuunausta (ilmiönä ja siihen liittyviä yrityksiä), kankaiden rakennetyyppejä ja esimerkkejä niistä. 

Kurssin aikana toteutettaisiin hyväntekeväisyystuote, koulupuku, joka valmistettaisiin joustavasta kankaasta ja kaikenlisäksi parityönä. Tuotteen valmistaminen edellyttäisi kaavojen piirtämistä ja käyttämistä, kankaiden leikkaamista, saumurilla ompelua, resorin ompelua sekä kaksoisneulalla huolittelua. Parityönä työ toteutettaisiin siten, että toinen pareista valmistaa yläosan ja toinen alaosan. Tuote valmistettaisiin joustavista trikoo kankaista, joista oli valittavissa erilaisia värejä ja kuoseja. Ennen tuotteen aloittamista olisi suoritettava (pelottava) saumuritesti.

Yksi kurssin, mielestäni tärkeimmistä, tehtävistä oli saumuriin tutustuminen. Jokaisen tulisi opetella langoittamaan ja asettamaan saumurin säädöt oikein ja tämä testattaisiin saumuritestillä. Ennen tätä kurssia en ollut koskaan ennen koskenut saumuriin. Yläkoulussa saumuria olisi saanut käyttää vain erikoistapauksessa ja kotona en ole uskaltanut koskea äidin saumuriin, josta oli kertaalleen sekoitettu langat. Aina on annettu ymmärtää, että saumurin langoittaminen on todella vaikeaa ja erittäin aikaa vievä prosessi, joten siihen ei kosketa kuin äärimmäisessä hädässä. Kurssin alussa vakuutettiin, että asia ei kuitenkaan ole näin ja saumurin langoitusta pidetään turhan vaikeana. 

Epäilykseni ja mielenkiintoni heräsivät heti! Voiko saumurin langoitaminen todella olla paljon helpompaa kuin luullaan? Tätä on jännittävää lähteä tutkimaan!

Toinen kurssityö olisi tuunattava tuote. Tuunaus nousi lähestulkoon muoti-ilmiöksi joitakin vuosia sitten. Alunperin ajatus on kuulemma lähtenyt autojen tuunaamisesta ja siirtynyt siitä pikku hiljaa myös muille käsillä tekemisen osa-alueille. Kestävän kehityksen ja ekologisuuden kannalta tuunaus on mitä mainioin lisä alakoulun käsityönopetukseen. Tuunamisen avulla voidaan säästää sekä rahaa että ympäristöä, kun vanhasta vaatteesta luodaan jotain uutta. Lisäksi se kehittää luovuutta, innovatiivista ajattelua sekä kädentaitoja. Odotin tätä projektia innolla, koska rakastan erityisesti suunnittelua! Vielä, kun saisin idean siitä, mitä ryhtyisin tuunamaan :D 

Tuunausta varten opettelimme pareittain tai ryhmissä ottamaan mitat toisistamme. Kuuntelimme ensin kattavan opetuksen siitä, millaisia mittoja tulee ottaa ja mistä kohdin. Maritta Päivisen (1999, Vartalon muoto kaavantekijän käsissä Teoksessa: Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. 189, Saarijärvi. Cummeruksen Kirjapaino Oy) mukaan Vaatteita varten otetuissa mitoissa on huomioitava ihmisen liikkuminen ja esimerkiksi hartian seudun liikkuvat olkanivelet ja ulkonevat lapaluut vaikuttavat yläosien tilantarpeeseen. 

 Kurssia varten teimme koko kurssin kattavan Käsityön nelikentän (Huovila,R., 2007, 16-21). Alla olevassa kuvassa on minun asettamat tavoitteet tälle kursille.

Lähteet;

Huovila, R., Hintsa, T., Säilä, J. (2010) Kirja Käsityöstä: Luokkien 3-6 käsityönopetus, Helsinki: WSOYPro

(Alkuperäisin lähde; Huovila, R. & Rautio,R. (2007) Nelikenttä käsityönopetuksen käytännön työvälineenä. Kasvatustieteen syventävien opintojen tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.)

Raunio, A-M. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (toim.) Liitteitä-Attachments Kirjoituksia käsityötieteestä. Saarijärvi:  Cummeruksen Kirjapaino Oy