Hyväntekeväisyystuote; Ompeleminen

Saumuritesti meni vihdoin ja viimein läpi ja sain siirtyä ompelemaan trikoopaitaa. Hyväntekeväisyystuotteen tekemisessä meinasi minulle tulla kiire, koska tuote piti palauttaa hyvissä ajoin lähettämistä varten. Tuumasta toimeen!

Kuvallisia ohjeita seuraten ja opetuksessa saatuja vinkkejä mielessä pitäen lähdin ompelemaan puseroa. Ajattelin, että olin kohdannut suurimmat ongelmat jo saumuritestin kohdalla, että selviäisin kyllä tästä puseron ompelusta, mutta eiköhän toisen hihan kiinniompelemisessa tullut ongelmia, kun hihan sivusauma ei ihan kohdannutkaan paidan sivusauman kanssa. Saumuriommelta purkamaan ja uusi yritys, jolloin lopputulos oli parempi. Tuntui käsittämättömältä miten muutamalla saumalla voidaan saada aikaan jo jotain oikean vaatteen näköistä. 

"Kyllähän tämä ihan paitaa muistutaa" , ajattelin itsekseni. 

 

Vietin yhden iltapäivän ja illan käsityöluokkaan linnottautuneena ja tein kaikkeni saadakseni puseron ajoissa valmiiksi. Uusi ongelma tuli resorin kiinnittämisessä, yllättävän haasteellinen tehtävä ja hyvä on myös muistaa resorin mitottaminen oikein. (Saatoin ensimmäisellä kerralla ehkä unohtaa kaula-aukon mittaa mitatessani kaksinkertaistaa saadun tuloksen, kun mittasin vain puolet kaula-aukosta) Ompelemisessa tapahtui jotain ja kaula-aukon resoriin jäi minua häiritsevä mutka, joten jälleen kerran edessä oli purkuoperatio ja uudelleen ompelu. 

Voisin melkein väittää, että tässä työssä minun oppimistyylini on selkeästi ollut "yrityksen ja erehdyksen kautta". Vietin kirjaimellisesti koko illan käsityöluokassa ja pääsin lähtemään kotiin vasta lähempänä iltayhdeksää. Kun olin tehnyt työni kaula-aukon resorin kaksoisompeleita vaille valmiiksi, kuvasin työparilleni videon, jossa osoitin mitä olin työlle tehnyt, tarkistin saumat ja työn jäljen. Kiitos nykyaikaisen tekniikan ja viestintämahdollisuuksien, myös työparini sai hyväksyä työn tuloksen etänä :D

Kun resorit oli ommeltu (ja varmuuden vuoksi asiantuntijalla hyväksytty) huolittelin kaula-aukon ja helman kaksoisompeleella.

Lopputuloksena oli valmis paita, joka ihan oikeasti näytti hyvältä ja käyttöön soveltuvalta. 

Erilaisiin hankaluuksiin törmänneenä koin suurta ylpeyttä siitä, että sain kuin sainkin tuotteen valmiiksi ja se todella vaikuttaa olevan käyttökelpoinen. On myös tunnustettava, että tämän työn teon jälkeen minulle tuli mieliteko hankkia oma saumuri. Loppupeleissä trikoopaidan ompeleminen ei ole iso homma ja oikeasti tehtävästä voisi harjaantunut ompelija suoriutua lyhyessä ajassa. Minulla vain sattui olemaan mutkia matkassa enemmän ja vähemmän enkä kyllä ole (vielä) harjaantunut ompelija.

Työn tekemistä helpotti todella paljon saamamme kuvalliset ohjeet. Työskentelin illan itsenäisesti ja apunani oli vain tämä ohje (ja muistissa tunnilla saadut vinkit).

Huovilan (2010, 42,) mukaan valokuvasarjat ja kirjalliset ohjeet ovat hyvä apu silloin, kun konkreettisen ohjeen (jokainen vaihe mallikappaleena) valmistaminen ei ole mahdollista. Kuvat ohjaavat ajattelua ja auttavat oikeaan suuntaan ohjaavien kysymysten kehittämisessä, vaikka kuvasta ei aina saisikaan heti kaikkea tietoa. Kirjalliset ohjeet kuvien tukena tuovat tarkkuutta ja vakiinnuttaa terminologiaa. Ohjeiden tekemisessä on haasteellista sisällyttää niihin tarpeellinen tieto, mutta silti pitää ne tarpeeksi lyhyinä ja selkeinä, jotta oppilaat jaksavat lukea ja ymmärtää ne.

Lähde; 

Huovila, R., Hintsa, T., Säilä, J. (2010) Kirja Käsityöstä: Luokkien 3-6 käsityönopetus, Helsinki: WSOYPro